Positiivinen psykologia roskiin – negatiivinen ajattelu kunniaan!

Positiivinen psykologia roskiin on ehkä vähän raflaavasti sanottu, mutta sainpahan ainakin huomiosi. Positiivinen psykologia ja ajattelu on ollut viime vuosina todella suosittua, ja syystä. Monissa tilanteissa positiivinen ajattelu tarjoaa erinomaisen keinon päästä asioissa eteenpäin, ja jopa saavuttaa asioita, joita ei pessimistinä tulisi saavuttaneeksi.

Mutta kun katsoo esimerkiksi somea ja joidenkin ihmisten menoa, onko positiivinen ajattelu mennyt jo vähän överiksi? Jos jokainen päivä on mahtava, ne eivät enää ole mahtavia, vaan neutraaleja. Koska positiivista ei ole olemassa ilman negatiivista.

Positiivinen ajattelu – mitä heikkouksia siinä on?

Positiivisessa ajattelussa on paljon hyvää, mutta kuten kaikessa, siinä on myös huonoa. Jos ajattelemme aina positiivisesti, meiltä jää paljon huomaamatta. Jos aloitamme joka aamun sanomalla ”tänään on mahtava päivä”, meiltä saattaa jäädä huomaamatta arvoristiriitoja, pelkoja, epävarmuuksia ja vastuita, jotka syövät meiltä valtavan määrän energiaa.

Sama pätee liiketoiminnassa. Jos yritystä johdetaan ylioptimistisesti, on olemassa suuri todennäköisyys, että budjetti ei pidä, ja rahat loppuvat kesken. Tai jos sokeasti uskotaan, että työntekijät viihtyvät ja jaksavat kyllä vielä vähän isomman työkuorman ennen uutta rekryä, irtisanoutumisten ja työuupumusten todennäköisyys kasvaa. Ja me kaikki tiedämme, etteivät ne ole halpaa herkkua.

Negatiivisuuden vahvuudet

Ongelma negatiivisuudessa on se, että siihen jäädään usein kiinni. Siihen takerrutaan kuin hukkuva pelastusrenkaaseen, kun sen avulla voidaan jättää huomaamatta taustalla lymyävä pelko tai viha tai joku muu tunne.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki negatiivisuus olisi aina pahasta. Negatiivinen ajattelu auttaa meitä havaitsemaan riskejä ja välttämään niitä. Se auttaa meitä arvostamaan elämän positiivisia asioita. Se auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja omia arvojamme, jos uskallamme katsoa vähän syvemmälle ikävien ajatusten ja tunteiden taakse.

Ihmisenä kasvaminen tapahtuu hyvin usein negatiivisen kautta. Voimme uupua, minkä kautta opimme sanomaan ei ja olemaan terveellä tavalla itsekkäitä. Voimme kokea loputonta väsymystä, mikä pakottaa meitä katsomaan elämäämme kriittisesti, ja pohtimaan elämmekö arvojemme mukaisesti. Voimme masentua, mikä vie meidät kohti lapsuuden traumojen ratkaisemista. Voimme pysähtyä kesken pyörälenkin tien varteen itkemään, ja tajuta, että tänään olisikin ehkä ollut hyvä jättää treeni väliin ja levätä.

Henkisessä kasvussa ikävä puoli on se, että homma vaatii aika paljon aikaa, energiaa ja motivaatiota. Siinä tapauksessa, että henkilö ei ole valmis tai muuten kykenevä käyttämään resurssejaan ihmisenä kasvamiseen, positiivinen psykologia ja optimismi ovat todennäköisesti hyvin toimivia menettelytapoja ainakin väliaikaisesti.

Negatiivisuuden sietämätön keveys

Otetaan tähän loppuun vielä henkilökohtainen kokemus negatiivisuudesta. Minulle on monesti elämässäni sanottu, että ”älä ole noin negatiivinen”. Se on tuskallista, koska oma pääni toimii siten, että ajattelen ensin pahinta mahdollista skenaariota, ja vasta sen jälkeen todennäköisintä, joka siis on yleensä aika positiivinen. Pitkään yritin hiljentää tämän ”negatiivisuuden” itsestäni, kunnes tajusin, että se on itse asiassa hirvittävän iso vahvuus. Ja sen vaientaminen teki minusta erittäin negatiivisen ihmisen, koska jäin ikään kuin jumiin negatiivisiin ajatuksiin. En ikinä päässyt positiiviseen asti, koska yritin skipata negatiivisen.

Viime aikoina olen antanut negatiivisuuden olla ihana, vahva, näkyvä ja kuuluva osa itseäni. Ja sen takia olen elämänmyönteisempi ja onnellisempi kuin aikoihin. Minulla on lupa sanoa ”onpa paskaa, kun ulkona on niin hyvä sää, ja olen jumissa sisällä tekemässä töitä”. Tästä sain idean siirtyä parvekkeelle työskentelemään, ja siksi kirjoitan tätä tekstiä auringossa paistatellen. Sitä ei olisi tapahtunut, jos olisin vain pakottanut itseni ajattelemaan ”onpa ulkona kiva sää”.

Kaikkien aivot eivät tietenkään toimi samalla tavalla kuin omani, ja joku saattaisi päätyä parvekkeelle myös positiivisuuden kautta. Ja se on ihan ok. Tämän kirjoituksen pointti on se, että myös negatiivisessa ajattelussa on hyviä puolia, ja meidän tulisi jokaisen tunnistaa sekä hyväksyä, millainen ajattelutapa itselle on ominainen. Sen jälkeen sitä on mahdollista myös ohjata, mutta ei pakottamalla sitä menemään johonkin suuntaan, vaan muokkaamalla olemassa olevaa suuntaa. Arvostetaan siis myös negatiivisuuden hyviä puolia ja positiivisuuden huonoja puolia.

P.S.

Kaikki optimistit ja positiivisen psykologian kannattajat tulevat varmaan lynkkaamaan minut tämän tekstin takia, mutta en oikeastaan välitä siitä, koska aihe on minulle merkityksellinen. Jos et tykännyt tekstistä, se on minulle ihan ok.

Jos taas tykkäsit, ja olet itsekin kurkkuasi myöten täynnä positiivista hypetystä, näytä se jakamalla tekstiä. Somessa olen aktiivisin LinkedInissä, siellä voit laittaa minulle viestiä tai klikata Follow-nappulaa, jolloin saat kuulla myös muita avautumisiani.

Sulje valikko